Wintering – Psyykkinen superkompensaatio
Talvehtiminen. Siis se tapa, jolla eläin tai kasvi selviytyy kylmän vuodenajan yli. Karhuilla on talviunet ja vaihtolämpöisillä kylmänhorros. Vuoden lyhimpänä päivänä aihe on ajankohtainen monille pohjoisen pallonpuoliskon asukeille, mutta ihmisiä se ei koske. Vai koskeeko?
Katherine Mayn mielestä ihmiset voisivat oppia jotakin talvehtivalta luonnolta. Kirjassaan Wintering: The Power of Rest and Retreat in Difficult Times hän esittelee tavan kohdata ja käsitellä vaikeita asioita ja tilanteita. Erilaiset haasteet, epäonnistumiset ja pettymykset voivat saada aikaan henkilökohtaisia talvia, joiden aikana rauhoitutaan ja annetaan mielen elpyä. Samalla tavoin kuin kasvit käyvät läpi lämpimiä kasvun ja kukoistuksen kesiä ja toisaalta kylmiä, jähmettyneitä talvia, me ihmisetkin elämme sekä aktiivisempia kukoistuksen jaksoja että passiivisempia, palautumisen ja uudelleensuuntautumisen kausia. Käytännössä Mayn ydinviesti on se, että vaikeuksien kohdalla on tärkeää osata antaa epämukaville tunteille tilaa ja aikaa. Vaikeuksien vastustaminen vain lisää niiden aiheuttamaa kärsimystä. Juhannusruusukaan ei pyristele väkisin kukkaan jouluna, vaan odottelee rauhassa kevään tuloa ja uutta kasvukautta.
Mayn symbolinen ja runollinen ajattelutapa tekee hänen filosofiastaan erityisen kaunista ja puhuttelevaa. Wintering-konseptin taustalla ovat esimerkiksi hänen ajatuksensa talven ja lumen symbolisesta merkityksestä lasten saduissa. Lumen tulo merkitsee siirtymää uuteen vaiheeseen paitsi miljöön, myös tarinan henkilöiden kehityksessä. Lumi, pimeys ja kylmyys saavatkin usein lähes taianomaisia merkityksiä. Näitä yhteyksiä löytyy myös suomalaisesta kirjallisuudesta ja kansantarinoista - mieti vaikka muumien Taikatalvea!
Mayn ajatukset ovat kauniita, mutta onko niille sijaa urheilijan tavoitteellisessa mielessä? Urheilijan voi olla erityisen hankalaa hidastaa haasteiden edessä. Urheilijat oppivat kohtaamaan haasteita nousemalla niiden yli, olemalla niitä vahvempia. Sisukas suomalainen urheilija ajattelee, että haasteista selvitään murskaamalla ne kanveesiin mahdollisimman nopeasti ja kovaa. Jos kaiken ajan voi käyttää suunnitelmalliseen tavoitteita kohti etenemiseen, mitä järkeä on jäädä talvehtimaan? Ajatus vaikeiden asioiden äärelle pysähtymisestä ja niiden tutkimisesta rauhassa ja hyväksyvästi voi tuntua urheilijasta luovuttamiselta.
Tällainen urheilija on toisaalta myös oikeassa. Elämään ja urheiluun kuuluu monenlaisia vastoinkäymisiä, joista kaikki eivät kaipaa samanlaista käsittelyä. Yksi epäonnistunut peli ei välttämättä saa aikaan henkilökohtaista talvea, eikä kaikkia pieniä pettymyksiä tarvitse pureskella ja pohtia päiväkausia. Tällainen murehtiminen voi itse asiassa olla urheilijalle monella tavalla haitallista. Negatiivisissa asioissa ja menneessä vellominen syö energiaa siltä, mikä on tässä hetkessä tärkeää.
Pienten vastoinkäymisten muhittaminen on usein myös täysin tarpeetonta. Ihmisen mielessä toimii psykologinen immuunijärjestelmä, joka auttaa jatkuvasti erilaisista negatiivisista kokemuksista selviytymisessä ja tukee mielen resilienssiä. Jos esimerkiksi kaadat maitolasin pöydälle, olet varmaankin ensin ainakin ärsyyntynyt ja turhautunut. Siivottuasi sotkun saattaa mieleesi kuitenkin juolahtaa ajatus, että oli hyvä, kun pöytä tuli samalla pyyhittyä muistakin murusista. Mieli suojaa meitä negatiivisilta kokemuksilta kehittämällä niistä positiivisempia tulkintoja ja muuntamalla ne osiksi mielekkäämpää, merkityksellistä tarinaa.
Joskus myös urheilija kohtaa kuitenkin tilanteita, joissa psykologisen immuunijärjestelmän temput eivät riitä. Isoa pettymystä, surua tai järkytystä ei voikaan niin vain kääntää voitoksi. Voimavarat loppuvat, ja mielen tasapaino järkkyy pitkäksi aikaa. Tällaisessa tilanteessa mieli tarvitsee lepoa. Samalla tavalla kuin flunssasta parantuminen vaatii lepoa, jotta fysiologinen immuunijärjestelmä pääsee tekemään tehtävänsä kehossa, myös psykologisen immuunijärjestelmän toiminta edellyttää joskus sitä, että mieli saa levätä. Juuri tästä talvehtimisessa on kyse.
Oletko kuullut superkompensaatiosta? Urheiluharjoittelun peruskäsite tarkoittaa tapahtumaa, jossa urheilijan suorituskyky laskee harjoituksen jälkeen hetkellisesti, mutta nousee palautumisen kautta entistä korkeammalle tasolle. Kehossa tapahtuu muutoksia, kun se sopeutuu harjoitusärsykkeeseen ja valmistautuu toimimaan jatkossa tehokkaammin.
Talvehtimisessa ei ole kyse pelkästään mielen tasapainon palauttamisesta entiselle tasolle. Kun mieli saa pureskella hankalia asioita rauhassa, tapahtuu psyykkistä superkompensaatiota. Talvehtiva mieli ei ole passiivinen, vaan työskentelee jatkuvasti ymmärtääkseen, mistä vaikeassa kokemuksessa oli kyse ja miten sen voisi hyväksyä. Lepo, aika ja etäisyys mahdollistavat oppimisen, kasvun ja muutoksen. Talvehtimisprosessin tuloksena mieli herää kevääseen entistä viisaampana ja vahvempana.
Moni urheilija oppii toimintamallin, jossa "mennään vain eteenpäin" epäonnistumisten tai pettymysten jälkeen. Tällainen urheilija pääsee ehkä nopeammin takaisin vauhtiin, mutta häneltä jää väliin arvokas reflektion ja kasvun vaihe. Usein tällaisissa tilanteissa käy niin, että samat ongelmat tulevat vastaan uudelleen ennemmin tai myöhemmin. Vanha kansakin sen tietää: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Miten urheilijat voisi saada vakuutettua talvehtimisen tärkeydestä? Jos ajatus talvehtimisesta tuntuu mahdottomalta, ehkä Brené Brownin kirjasta Rising Strong löytyy urheilijalle helpommin sulateltava mielikuva. Brown kutsuu vastoinkäymisten rehellistä kohtaamista ja käsittelyä epäonnistumisten kompostoinniksi. Kompostissa käy kova kuhina, kun jätteet hajoavat ja muuttuvat mullaksi, josta voi lopulta lähteä kasvamaan jotain aivan uutta ja kaunista. Samalla tavalla mieli työskentelee epäonnistumisten parissa muuttaakseen ne hedelmälliseksi kasvualustaksi jollekin aiempaa paremmalle. Viimeistään tästä vertauksesta käy selväksi, että pettymysten ja vastoinkäymisten kohdalla pysähtymisestä on hyötyä myös urheilijalle, vaikka hänellä olisikin korkeita tavoitteita ja halu kehittyä ja mennä eteenpäin - tai itse asiassa juuri siksi.
Valitsetpa sitten talvehtimisen tai kompostoinnin, teet rohkean ja kauaskantoisen valinnan pysähtyessäsi kuuntelemaan sitä, mitä epäonnistumiset, pettymykset ja muut vaikeudet yrittävät sinulle kuiskutella. Mielessä ei ole lumiauroja: kukaan ei käy pyyhkimässä eilisen murheita tieltä puolestasi ennen aamuseitsemää. Joskus paras vaihtoehto on jäädä kotiin odottamaan sään rauhoittumista ja teiden aukeamista. Jos olet onnekas, sulaneen lumen alta voi paljastua polkuja, joita et ollut ennen lumimyräkkää huomannutkaan. Voi olla, että niitä ei ollut edes olemassa. Tarvittiin talvi - taikatalvi - niiden ilmestymiseen.
