Funterventio

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä. Harjoituskausi on ollut täysillä käynnissä, ja samalla olen harjoitellut ja valmistellut viimeistä näyttökonserttiani konservatoriolla. Päivät ovat olleet treenihampurilaisia, joissa sämpylöiden, eli aamu- ja iltatreenien välissä on pihvinä viulutreenit. Vaikka hampurilaiset maistuvat hyviltä, tulee ähky, jos niitä syö liian monta putkeen. Muutama viikko pelkkiä hampurilaisia, ja olo on jo aika kamala.

Olen siis joutunut tasapainoilemaan tavallista enemmän jaksamisen kanssa, kun kuormitusta on ollut paljon. Aikataulut ovat olleet täynnä, ja vapaa-aika on ollut vähissä. Tämä sai minut höristämään korviani, kun kuuntelin dr Laurie Santosin The Happiness Lab -podcastin jaksoa nimeltä Laurie Gets a Fun-tervention, jossa Santos ja The Power of Fun -kirjan kirjoittaja Catherine Price juttusivat hauskuuden tärkeydestä. Pricen mukaan hauskanpito ei ole turhanpäiväistä hölmöilyä, vaan elintärkeää ihmisen terveydelle, hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Kuuntelin jaksoa marraskuisena torstai-iltana ruokakaupassa, ja tunsin jääneeni kiinni rysän päältä: minulla on ollut liian vähän hauskaa.

Marraskuulla on maine ankeana kuukautena. En ihmettele sitä yhtään: Samalla kun luonto hiljenee ja laskeutuu vuoden pimeimpään aikaan, monen elämässä tahti vain kiihtyy. Joulun ja vuodenvaihteen lähestyessä kouluissa ja työpaikoilla työmäärä ja stressi lisääntyvät, mutta loma ei ole vielä näköpiirissä. Mikä voisikaan siis olla parempi aika muistuttaa itseään hauskanpidon tärkeydestä!

Price määrittelee todellisen hauskuuden (True Fun) olevan toimintaa, jossa yhdistyvät leikkisyys, yhteys muihin ja virtaavuus eli flow (Playfulness, Connection & Flow). Liika kilpailullisuus tai korkea tavoitteellisuus on monelle este todellisen hauskuuden kokemiselle, sillä silloin tekemisestä katoaa leikkisyys. Yhteys muihin voi tarkoittaa läheisiä ystäviä tai jopa täysin tuntemattomia ihmisiä: esimerkiksi tanssitunnilla yhdessä muiden kanssa liikkuessa yhteys jopa ventovieraisiin voi lisätä hauskuuden kokemusta.

Flow on lokakuussa edesmenneen positiivisen psykologian uranuurtajan Mihály Csíkszentmihályin lanseeraama termi, joka kuvaa tilaa, jossa ihmisen taitotaso on sopivassa suhteessa haasteeseen nähden. Flow-tilassa oleva ihminen uppoutuu ponnistelemaan jonkin asian kanssa, koska se tuntuu sopivalla tavalla haastavalta. Esimerkiksi sohvalla löhöily voi olla mukava tapa viettää vapaa-aikaa, mutta todellista hauskuutta siinä ei saavuteta, sillä mukana ei ole minkäänlaista haastetta. Toisaalta esimerkiksi korttipelissä, jonka sääntöjä ei osaa kunnolla, on vaikeaa saavuttaa flowta: haaste on liian suuri eikä peli suju. Kun säännöt oppii, voi alkaa kokea pelaamisen virtausta, ja peli voi olla True Fun.

Hauskuus kuuluu parhaimmillaan jokaiseen päivään. Suurelta osin hauskuutta vain tapahtuu, kunhan on itse oikealla asenteella liikkeellä ja huomaa hauskuuden ympärillään. Päästäkseni todella vauhtiin hauskanpidon arvon nostamisessa elämässäni koin kuitenkin tarpeelliseksi kiinnittää siihen erityistä huomiota. Tein hauskuuskuurin. Joka viikko marraskuussa varmistin, että minulla oli vähintään kaksi tuntia aikaa tehdä jotain hauskaa. Sovelsin tähän Julia Cameronin Artist Date -konseptia. Cameron neuvoo kursseillaan ja kirjoissaan taiteilijoita varaamaan joka viikko aika, jolloin tehdään jotain kiinnostavaa, kiehtovaa tai innostavaa, eli käytännössä leikitään luovasti. Kun varaa erityisen ajan hauskanpidolle tai luovuudelle, pääsee treffeille oman leikkisyytensä kanssa. Tällaisen erityisen hauskan hetken vaikutukset voivat kantaa pitkälle muuhunkin elämään: asenteet muovautuvat ja vähitellen alkaa nähdä maailmaa hauskempien lasien läpi.

Mitä hauskuustreffeillä sitten voisi tehdä? Se, mikä on kenellekin parasta hauskaa, löytyy Pricen mukaan parhaiten kokeilemalla ja omia kokemuksia pohtimalla. Milloin minulla on ollut erityisen hauskaa? Mikä näitä kokemuksia yhdistää? Omaa "hauskuusprofiilia" kannattaa miettiä, jotta tietää, mitkä ovat juuri itselle parhaita hauskanpidon muotoja. Esimerkiksi musiikki, liike ja luovuus ovat monelle tärkeitä palikoita, joista todellisen hauskuuden kokemus rakentuu.

Minun hauskuuskuurini sisälsi maalaamista, teatterissa käymistä, pelaamista ja tanssia. Osassa näistä toteutuivat kaikki todellisen hauskuuden osatekijät, toisissa vain yksi tai kaksi. Luulisin, että on hyvä etsiä ja kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia asioita, joissa yhdistyvät kaikki kolme ulottuvuutta. Vähitellen tulee keränneeksi takataskuunsa laajan valikoiman hauskoja, innostavia ja virkistäviä aktiviteetteja ripoteltavaksi ympäri arkea – myös ankeaa marraskuuta. Treenihampurilaisen väliin voi sujauttaa salaatinlehden, tomaattiviipaleita ja kunnon tujauksen majoneesia. Kokonaisuus alkaa tuntua paljon värikkäämmältä ja maistua paljon paremmalta.