Määrätietoisuudesta

Suomisanakirja.fi:n mukaan määrätietoisuus tarkoittaa päättäväisyyttä ja sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä on urheilussa tietenkin aivan keskeistä: urat, kaudet ja yksittäiset harjoitukset rakentuvat pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteiden ympärille, ja ilman pitkäjänteistä harjoittelua tavoitteet jäävät saavuttamatta. Menestyvä urheilija on määrätietoinen urheilija.

Jokainen määrätietoinen urheilija ei kuitenkaan menesty, eikä kukaan onnistu aina. Tavoitteiden luonteeseen kuuluu se, että niiden saavuttamatta jääminen on mahdollista. Muutenhan kyseessä olisi jonkinlainen väistämätön tosiasia, joita ei matematiikkaa lukuunottamatta tässä maailmassa juuri ole. 2 + 2 = 4, mutta mikään määrä oikeanlaista harjoittelua, fysioterapiaa tai ravintovalmennusta ei takaa sitä, että urheilija saavuttaa tavoitteensa. Viimeistään olympialaisten loppusuoralla päähän voi tippua meteoriitti, ja unelma olympiavoitosta ja omakotitalotontista menee sivu suun.

Ilman meteoriittejakin urheilijat joutuvat kamppailemaan monenlaisten, tavoitteiden tielle osuvien esteiden kanssa. Urheilulliset tavoitteet ovat usein aika suuria, ja samoja asioita tavoittelevat tuhannet muut ympäri maailmaa. Kaikki eivät vain voi voittaa, ja ennätykset ovat ennätyksiä syystä: ne ovat parasta, mihin ihminen on siihen mennessä pystynyt. Sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu joka päivä. Tuskin kukaan urheilija voi uransa jälkeen todeta saavuttaneensa kaikki tavoitteensa.

Tavoitteiden saavuttamatta jääminen on siis hyvin tavallista urheilussa. Määrätietoisen urheilijan ihanne voi kuitenkin hämärtää tätä todellisuutta ja vääristää urheilijan suhdetta tavoitteisiinsa. Suurien unelmien ja tavoitteiden saavuttamisesta voi huomaamatta muodostua jonkinlainen taustaoletus, josta kaikki muu on riippuvaista. Pahimmillaan urheilija on rakentanut koko elämänsä urheilullisten tavoitteiden saavuttamisen varaan, jolloin epäonnistuminen romahduttaa koko rakennelman. Tällöin esimerkiksi kauden tärkeimmällä hetkellä loukkaantuminen ei johda vain pettymykseen vaan myös valtavaan katkeruuteen siitä, etteivät unelmien eteen tehdyt uhraukset palkinneetkaan. Pitkäjänteisyydestä, periksiantamattomuudesta ja tavoitteellisuudesta – määrätietoisuudesta – tulee syy pahoinvointiin, ei menestykseen.

Miten tavoitteisiin sitten oikein pitäisi suhtautua? Paradoksaalisesti voi olla, että tavoitteellisen toiminnan ensimmäinen askel on hyväksyä se, ettei tavoitetta välttämättä saavuteta. Tämä ei tarkoita lepsuilua tai lässyttelyä. Tämä on realismia: sen tosiasian hyväksymistä, että on täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että jotain tapahtuu eivätkä asiat mene suunnitelman mukaan. Tällöin tavoite ei ole ainut päämäärä vaan yksi mahdollinen muoto, johon asiat voivat asettua. Tavoite ei pakota vaan ehdottaa. Tällaiselle pohjalle rakennettu suunnitelma ei sorru, vaikka tavoitteet eivät täyttyisikään.

Mutta eikö tämä ole aika kaukana määrätietoisuudesta? Ei välttämättä. Haetaan esimerkki Platonin valjakkovertauksesta. Kuvittele olevasi ajaja, joka ohjaa kahden hevosen vetämää valjakkoa. Toinen hevosista on kurinalainen ja rationaalinen, toinen halujen ja impulssien ohjaama. Kutsutaan näitä hevosia rationaaliratsuksi ja hedonistihepaksi. Rationaaliratsu pyrkii saavuttamaan pitkän aikavälin tavoitteita, kun taas hedonistiheppa vetää valjakkoa kohti kussakin hetkessä mielihyvää tuottavia asioita. Jotta vaunut voivat edetä tasapainoisesti eteenpäin, molempien vetäjien tulee olla tyytyväisiä valittuun suuntaan.

Hevoset edustavat eri puolia ja tarpeita, joita meissä jokaisessa on. Määrätietoisen urheilijan ihanne voi harhauttaa kuvittelemaan, että tavoitteisiin pääsee vain ja ainoastaan kurinalaisen rationaaliratsun vetämänä. Todellisuudessa tällaiset vaunut jäävät kiertämään kehää hedonistihepan nääntyessä kavioilleen. Toisaalta pelkkä hetken huuman perässä sinkoilu johtaa helposti turhautumiseen ja paikallaanpolkemiseen, kun pitkän tähtäimen tavoitteisiin pyrkivä rationaaliratsu ei pääse lainkaan liikkeelle. Miten omat vetäjäsi voivat?

Tasapainoinen ja kestävä tavoitteita kohti eteneminen vaatii siis kokonaisvaltaista otetta, jotta molemmat vetäjät pysyvät hyvissä voimissa. Suurinkaan tavoite ei voi olla ainut päämäärä, vaan matkalla tulee olla runsaasti myös hetkellistä mielihyvää tuottavia asioita hedonistihepan ravinnoksi. Tavoitteellinen toiminta onkin tasapainoilua erilaisten tarpeiden ja motiivien välillä: kurinalaisuus ja pitkäjänteisyys eivät yksistään toimi, vaan niiden rinnalle tarvitaan myös hetkellistä nautintoa ja iloa.

Kun suurimmatkaan tavoitteet eivät enää ole ehdottomia päämääriä, myös niiden merkitys muuttuu. Tavoitteita arvioidaan vähemmän niiden saavuttamisen kautta ja enemmän sen perusteella, mitä ne saavat aikaan urheilijan elämässä. Mitä saat siitä, että pyrit jotakin tiettyä tavoitetta kohti? Koska tavoitteen täyttymisestä ei voi olla varma, "haluanko olympialaisiin" ei ole ollenkaan niin oleellinen kysymys kuin "haluanko elää elämää, jota olympialaisten tavoittelu tarkoittaa riippumatta siitä, pääsenkö sinne lopulta vai en." Tavoitteiden tulisi palvella urheilijaa ja hänen kokonaisvaltaista elämänpolkuaan, ei toisin päin.

Määrätietoisuudessa ei siis lopulta ole kyse jonkinlaiseen lopulliseen määränpäähän kurkottelusta. Se on ennemminkin tapa hahmottaa suuntaa sekä mahdollistaa kehittyminen ja itsensä toteuttaminen matkalla, joka on jo itsessään mielekäs. Tavoitteet antavat urheilulle suunnan, ja määrätietoisuus on tämän suunnan seuraamista päivittäisessä harjoittelussa ja arjen valinnoissa niin, että tasapaino pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteiden ja hyvinvoinnin välillä säilyy. "Mitä saan tästä tänään?" on hyvä kysymys sen varmistamiseksi, että myös hedonistiheppa on mukana vetämässä valjakkoa kohti pitkän tähtäimen tavoitteita.

Palataan vielä suomisanakirja.fi:n määrätietoisuuden määritelmään. Ehkä määrätietoisuus ei sittenkään tarkoita sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen vaan ennemminkin niiden seuraamiseen. Lopputulos ei ole täysin omissa käsissä (meteoriitteja putoilee aina silloin tällöin) mutta suunta ja tapa edetä ovat. Juuri niihin määrätietoinen urheilija sitoutuu.